1.
Rivosti aneltu keltainen kumistin, alkuun uusi satu.
Rampa Aatami, keskinkertainen kulkuri, ankeasti ulisee saavissa.
Rukoilevalla ankalla kengässään kultasolki, askeleen uskomaton sihinä.
Rinkassa aakkoset, kun kiivas asentojen untuva supisee.
Raju aivastus, kahluualtaan kivikossa aniliininpunainen uiva sisilisko.
2.
Ranneliikkeen armo: keinulauta kukkii aallokossa, unessa saattomatka.
Rujosti, ainakin kirkko, kohtelee aina uusia suudelmia.
Raasta annos korvanlehteä, kaupunki arpoo uuden syksyn.
Rinta alaspäin, koska kuonon apteekkari uskoo sinuksitulemiseen.
Rikas antaa kodittomalle kissalle asunnon, ukkosen sisarelle.
3.
Riutuu antelias kiusattu kasteljooni, aivan, uskoi sanoihin.
Rannalla armollinen kipu katosi aution ulapan suoniin.
Ravista aisteja, kompuroi kovasti aina, uneksi sanoja.
Rukoile ahkerasti, korvien käytävillä aakkosten uudet silmut.
Rimbaud armahtaisi kaiken kurjan, aina uskoisi syntiseen.
***
Runotorstai: RAKKAUS
runot 
Hienoja. Erityisesti otsikko ja 1. runo. Lopetuksessa ontui vielä jokin. Luin ensin että ”riutuu antelias kiusattu posteljooni”, se olisi ollut mielenkiintoista myös. Hmmm, nämä täytyy lukea useita kertoja.
Joo, olin lojaali muodolliselle rajoituksille, siksi kasteljooni (sanan piti alkaa k-kirjaimella). Riutuva ja antelias, kiusattu posteljooni on tosi hyvä! Se olisi ollut ajankohtainen. Nyt kun I-Tella irtisanoo postikantajia.
Katselen tätä melkoisen sanattomana, kirjoitat omaperäisesti ja olen viehättynyt runon sirpalemaisuudesta ja tietynlaisesta unenomaisesta absurdiudesta. Runon kieli kutsuu lukijan jäämään runon äärelle ja lukemaan sen useampaan kertaan. Tästä herää monta intuitiivistä ajatusta. Tykkäsin.
Tämä on tehty seuraavalla tavalla: 1. käytin vain ne sanat jotka alkavat kirjaimilla r-a-kk-a-u-s. 2. kirjoitin kustakin kirjaimesta pitkät sanalistat. 3. sekoittelin sanoja keskenään, ensin sattumanvaraisesti ja lopulta tietoisemmin 4. ajattelin jotakuta 5. syntyi useita versioita 6. joista tämä on yksi.
Rajaamalla syntyy uusia ajatuskytkelmiä, uusia sanojakin.