on

on

se minkä
ihminen elää
läsnäolossaan

on

totta
joka hetki
valhe

on

yksinäisyys
joka ei ole
pelottavaa

on

jokaisella, on
perhe joka

on

ja yhteys
toisiinsa

on

älkää tehkö pahoin
yksinäisyydelle
tehkää hyvin

on

se vaikeata
olla yksin
enää koskaan
ikinä

on

onneksi on.

***

Runotorstai #308

Mainokset

hiipii tonttunen

Pala pala pala
kynttilä, älä älä
älä ota siitä tulta
kuolee merimies
meri on iso
kylmä julma eläin.

Polta polta polta
kynttilää, älä älä
koske niihin, katso
kuule kuule kuule
kilk kilk kilk kilk
kilahtavat enkelit
pyörivät yhtä
ympyrää.

Kilk kilk kilk

kilk kilk

kilk, hii

hii hii hiipii

tonttu yössä.

***

Runotorstai # 307

uskolliset

Millaista ainetta ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?

Sä kuule näet, mitä näet.

Varjot, mitä ainetta ne ovat?

Ilmaa. Sitä ne kai on.
Jos mä seison tässä ja valo
tulee tuolta noin, kato nyt tuolta
niin se juuri tekee mulle varjon.
Tuonne missä Jarmo istuu.

Siitä alkaen kun jokainen sai yhden varjon
myös sinä sait, vain yhden, sen voi varastaa.

Äh. Emmä tajua, eihän ilmaa voi, ei voi
koskaan lainata tai laittaa mihkään.
Se on ja on. Varjo muuttuu valon mukaan.
Otaksä jotain, vielä?

Yhden vielä ja sanon sulle:
ulkoisesta loistokkuudestasi huolimatta
et pidä uskollisista sieluista, eivätkä he
pidä sinusta, lainkaan. Eivät yhtään.

Se on kuule kohta valomerkki, uskollinen sydän.
Tää olis sit kuus euroa.

***
RUNOTORSTAISSA: Shakespearen sonetti nro 53:n alku:
Millaista ainetta ja mitä olet:
miljoonat varjot näen vierelläsi?

neljän tuulen tie

Neljä vahvaa tuulta
ne yksin puhaltaa
seitsemän meren taa
sinä tahdoit matkustaa.

Mikään ei kai muutu,
tulkoon mitä tulee.

”Etsin kyllä sinut jos
satun takaisin palaamaan
ja näillä kulmilla kulkemaan.”

En jäänyt sinua suremaan
perääsi parkumaan
neljä vahvaa tuulta
niitä kuuntelin.

Neljä  vahvaa tuulta
ne yksin puhaltaa
seitsemän meren taa
myös minä matkustin.

Jätin viimein neljä
vahvaa tuulta
aivan yksin puhaltamaan,
sinä joudut yhä, yksin
niistä laulamaan.

****

Runotorstai: Kääntöpiste

tämä

Kato, tälle tuli tämä tähän
ja tälle toiselle tähän.
Ymmärrätkö? Et kyllä.

Kyllä tästä selvitään,
kyllä tämä tästä ja se siitä sitten.

Ei tämä tästä miksikään tule.
Jokaisella kun on.
Tämänsä.

tosi törkeetä

Kamalaa.
Mikä?
Hirvee tekstari. Taas.
Some on semmosta.
Häirintää.
Tee ilmoitus.
Mihin?
Somepoliisille. Kerro Äfbeessä.
Joo. Sen mä teen. Tää on kiusaamista.
Mitä siinä luki?
Kivaa. Täällä on ihan kivaa. Ja siinä oli hymiö.
Tosi törkeetä.

perunasoppa

Syön illalla perunakurpitsakeittoa
näkkileipä ratisee hampaiden välissä
sanasoppa polttaa kielen, ja
ajattelen Mikael Agricolaa
joka ei tuntenut perunaa.

Silloin sitä ei viljelty Suomessa
kun tämä omakustannekirjailija
kuninkaan kanssa riitaantunut omapäinen
Mikael värkkäsi meille kirjakielen.

Perunauskovaisuus levisi kautta maan
nopeasti kuten sana, suomen kieli
ja siemenperunat
pantiin maahan tekemään uusia.

Kuka keksi  perunan?
Kuka omistaa tämän perunan?
Kuka pani tämän perunan maahan?
Kenen maahan se pantiin?
Kuka  kasvatti tämän perunan?
Kuka valmisti tämän keiton?
Kuka jakoi keiton?
Kuka söi keiton?

Ja kenelle, kysytään keittiöstä,
kenelle tästä kaikesta
oikein kuuluu
tekijänoikeuskorvaus?

****

RUNOTORSTAI #300.haaste